Viheliäinen otus tuo ruusuetanainen. Nimestä päätellen sen pitäisi olla pikkuinen, söpönen etanantapainen olio mutta vielä mitä! Vihreä, mustapäinen mato on kaikkea muuta kuin söpö!
Se kaluaa kaikki ruusun lehdet järjestelmällisesti kaljuiksi niin, että jäljelle jää vain lehtiruodit. Milläs kukkaparka sitten jaksaa yhteyttää kun lehdet on naposteltu parempiin suihin.
Harmittaa vietävästi, koska ruusut ovat ensimmäistä vuottaan ja kukkivat oikein hienosti.
Eilen ruiskuttelin perinteisesti mäntysuopaliuoksella – saivat kirvatkin kyytiä siinä samalla. Hain myös nokkosia pellon laidasta ja laitoin tekeytymään nokkoskäytteeksi. Siinä menee muutama päivä vielä.
Varmuuden vuoksi hain kuitenkin kaupasta ihan oikeaa myrkkyäkin. Kun sitten luin tuoteselosteen ja käyttöohjeen päätin, ettei sitä ainetta meidän ruusuihin laiteta! Mitä iloa on kukkivista ruusuista jos kaikki muu elämä niiden ympäriltä on kuollut? Sen verran tujua ainetta siis tämä torjunta-aine.
Loppujen lopuksi uusin mäntysuopakäsittelyn ja poimin pinseteillä matoset yksitellen ja hukutin vesiastiaan. Julmaa kyllä mutta MINUN RUUSUJANI ETTE SYÖ! 🙂 Taistelu on alkanut!